Aukioloajat

KukkaKoti - Sampola
 

AVOINNA

 

Ma - Pe

10 - 18

La  9 - 15

Su 10 - 15

 

TERVETULOA!

 

HUOM. UUSI OSOITE

Kultasepänkatu 4

04250 KERAVA

 

Puh. 0400 - 636911

tai 040 5589 770

 

  • VERKKOKAUPPA

    20.01.2017 20:22

    VERKKOKAUPPA

    AVATTU !

  • UUSI OSOITE

    28.07.2014 23:29

    KULTASEPÄNKATU 4

    04250 KERAVA

    100 metriä keskustaan

    SAMPOLAN LIIKEKESKUS,
    entinen Handelsbankin konttori
    Keravan teatteritalossa
    Keravan taidemuseo Sinkan takana

Tilaa uutiskirje!

Kukkivat joulukukat

Blogi » Kukkivat joulukukat

30.01.2014 15:08

SYKLAAMI (Cyclamen persicum)

– syklaami pidetään tasaisen kosteana ja kastellaan mielellään alusvadille
– jos kastelu tapahtuu päältä, varotaan lehtien ja juurimukulan kastelemista
– syklaami pitää myös suihkuttamisesta, mutta sitä ei pidä tehdä liian usein
– liian kuumassa paikassa ja ollessaan liian kuiva kasvi alkaa nuokkua
– ihannelämpötila syklaamille on 15-18 astetta
– syklaami pitää lannoittamisesta
– huonot lehdet ja kukat poistetaan vartta kiertämällä ja nykäisemällä

Syklaamit ovat myrsinekasvien heimoon kuuluvia mukulakasveja, joiden kuviolliset
lehdet ja suuret kukat ovat tehneet siitä suositun syys- ja joulukukan.
Monien muiden joulukukkien tavoin syklaamit viihtyvät viileässä ja valoisassa kasvupaikassa.
Syklaamien kukinta kestää pidempään jos kasvit pääsevät ainakin yöajaksi viileään paikkaan, esim. lasitetulle parvekkeelle.
Lämpötila ei kuitenkaan saa laskea pakkasen puolelle.
Syklaami pitää tasaisesta kosteudesta, mutta mullan annetaan hieman kuivahtaa kastelujen välillä.
Kastelu suoritetaan haalealla vedellä niin, etteivät lehdet tai juurimukula kastu. Helpointa on kastella kasvia aluslautasen kautta.
Syklaamia lannoitetaan joka toisella tai kolmannella kastelukerralla miedolla kastelulannoitteella.
Kukinnan jälkeen syklaamille annetaan lepokausi viileässä paikassa 3-4 kuukauden ajan.
Lepokauden jälkeen aloitetaan uudelleen säännöllinen kastelu ja lannoitus.
Huonoja lehtiä ja kukkavarsia poistettaessa helpointa on kiertää varsi sormen ympärille ja kiskaista.
Näin mullan pintaan ei jää varren palasia, jotka saattavat alkaa mädäntyä.

 

ATSALEA (Rhododendron Simsii-risteymät)

– atsalean kasvualusta ei saa kuivua
– sijoitetaan puolivarjoon, eikä mielellään kuuman patterin viereen
– kukat kestävät parhaiten viileässä
– kukinnan aikana voi lannoittaa kerran viikossa
– nauttii lehtien ja nuppujen sumuttamisesta, avoimia kukkia ei kannata sumuttaa
– uudelleenruukutuksessa käytetään hapanta (= alppiruusuille tarkoitettua) multaa

Atsalea on alppiruusujen sukuun kuuluva pensas. Atsaleojen alkukoti on Itä-Aasiassa. Perinteisesti ruukkuatsaleat hyödetään kukkaan talvikuukausina.
Atsalea on kaikkein janoisin joulun ajan kukista. Luonnonvaraisilla alueillaan atsaleat kasvavat runsassateisilla ja vilpoisilla vuoristoalueilla, ja atsaleat viihtyvätkin parhaiten samankaltaisissa olosuhteissa. Viileä ja valoisa tila on atsalealle paras.
Ruukkuatsaleaa ei sa kannata sijoittaa lämpöpattereiden välittömään läheisyyteen.
Atsaleaa ei saa päästää kuivumaan, sillä kuivunut kasvi kellastuttaa lehtensä, kukat lakastuvat ja kukkanuput saattavat pudota. Kuivunutta kasvia voi yrittää pelastaa
upottamalla ruukun n. 10 minuutin ajaksi huoneenlämpöiseen veteen. Samalla tavalla voi kastella myös hyvinvoivia kasveja. Myös lehtien ja nuppujen suihkuttelu pidentää kasvin ikää. Avonaisten kukkien suihkuttelua on syytä välttää.
Kukinta-aikana atsaleaa lannoitetaan noin kerran viikossa. Kesällä kasvin voi siirtää ulos varjoisaan paikkaan.
Atsalea tuodaan takaisin sisälle ennen pakkasten tuloa,
jolloin se saattaa puhjeta uudelleen kukkaan.

 

HYASINTTI (Hyacinthus orientalis)

– hyasintti menestyy erilaisissa valo-oloissa
– käy myös leikkokukaksi ja haudalle
– kukinta kestää pisimpään viileässä paikassa
– kannattaa ostaa hyvissä ajoin ennen jouluruuhkia ”varastoon” ja pitää viileässä
– aukeaa lämpimässä paikassa nuppuisesta täyteen kukkaansa parissa päivässä
– kukkavarsi kasvaa lämpimässä nopeasti pituutta
– kastellaan maltillisesti, liika kastelu venyttää varsia
– sipulin läpi pistetty tukikeppi voi olla tarpeen kukan kaatumisen estämiseksi
– voimakas tuoksu voi ärsyttää allergikkoja

Hyasintti kuuluu parsakasvien heimoon ja on kotoisin Keski- ja Etelä-Turkista, Syyriasta ja Libanonista. Hyasintti on sipulikasvi ja sen kukintovarteen muodostuu kymmeniä pieniä, voimakkaasti tuoksuvia kukkia, joissa jokaisessa on kuusi terälehteä. Perinteisen hyasintin väri on violetti, mutta saatavana on myös valkeita, vaaleankeltaisia, punaisia ja vaaleanpunaisia lajikkeita.
Hyasintti on vaatimaton kasvi hoidon suhteen. Se menestyy monenlaisissa valo-olosuhteissa, käy myös leikkokukaksi ja kestää hyvin esim. haudalla.
Hyasintin kukinta kestää pisimpään viileässä ja kasvi kannattaakin siirtää yön ajaksi viileään paikkaan. Kukinnan alkamista voi aikaistaa tai myöhästyttää pitämällä kasvia toivotusti joko viileässä tai lämpimässä. Umpinuppuinen hyasintti aukeaa täyteen kukkaan muutamassa päivässä lämpimässä paikassa.
Hyasintti kastellaan maltillisesti, sillä liiallinen kastelu venyttää helposti kukkavartta.
Venyneen kukkavarren tueksi voi olla paikallaan laittaa tukikeppi, joka työnnetään sipulin läpi. Kasvi tarvitsee kuitenkin kastelua jonkin verran, sillä kastelemattomuus
kuihduttaa kukat ennen aikojaan.
Hyasintti erittää eteerisiä öljyjä, ja se tuoksuukin erittäin voimakkaasti. Voimakas tuoksu saattaa ärsyttää allergikkoja.
Hyasintin sipulit voi istuttaa keväällä ulos kukkapenkkiin.

 

JOULUTÄHTI (Euphorbia pulcherrima)

– anna kukkapaketin lämmetä huoneenlämmössä ennen avaamista
– pitää valosta ja lämmöstä, muttei kannata sijoittaa lähelle lämpöpatteria
– kärsii helposti jo alle 10 asteen lämpötilasta
– vetoisessa paikassa pudottaa helposti lehtensä
– kastellaan säännöllisesti lämpimällä vedellä
– kestää huonekasvina pitkään, vaikka varsinaiset kukat kuihtuvatkin
– on myrkyllinen syötynä ja maitiaisneste saattaa aiheuttaa allergisia oireita
– joulutähden saa kukkimaan uudelleen pimennyskäsittelyllä

Joulutähti on tyräkkikasvien heimoon kuuluva koristekasvi. Joulutähden luontaiset kasvualueet ovat Meksikossa ja Väli-Amerikassa. Joulutähden koristearvo on värittyneissä ylälehdissä. Varsinaiset kukat, pienet ja keltaiset, ovat ylälehtien keskellä. Värittyneet ylälehdet säilyvät kauniina yleensä usean kuukauden ajan ja senkin jälkeen kasvia voi kasvattaa huonekasvin tavoin. Joulutähden perinteisin väri on punainen, mutta nykyään markkinoilla on myös valkoisia, vaaleanpunaisia ja kirjavia lajikkeita.
Joulutähden alkuperäinen kotiseutu kertoo siitä, että kasvi viihtyy lämpimässä ja on herkkä kylmyydelle ja vedolle. Anna siis paketissa olevan joulutähden lämmetä
avaamattomana vajaan tunnin ajan huoneen lämmössä. Tämä on tärkeää varsinkin kovalla pakkasella, sillä äkillinen lämpötilan muutos voi vahingoittaa kasvia.
Joulutähteä kastellaan säännöllisesti lämpimällä vedellä. Mullan pinnan annetaan kevyesti kuivahtaa kasteluiden välillä. Joulutähti ei pidä juurillaan seisovasta vedestä
eikä rutikuivasta mullasta.
Joulutähti on syötynä myrkyllinen ja sen valkoinen maitiaisneste saattaa aiheuttaa allergisia oireita paljaalla iholla. Yleisesti ottaen joulutähden myrkyllisyyttä on
kuitenkin liioiteltu.
Ylälehdet saa värittymään uudelleen pimennyskäsittelyllä. Käsittely aloitetaan elokuun alussa ja apuna voi käyttää esim. pahvilaatikkoa. Valoa kasville annetaan
10 tuntia päivässä. Käsittelyä jatketaan lokakuun loppuun saakka. Usein joulutähteä kasvatetaan kuitenkin kertakäyttökasvina, jolloin kasvin loppusijoituspaikka on esim. komposti.

 

JOULURUUSU (Helleborus niger)

– jouluruusu viihtyy valoisassa ja viileässä kasvupaikassa tasaisessa kosteudessa
– lehdet kellastuvat helposti ja ne voikin poistaa leikkaamalla
– liika kuivuminen saa kasvin nuukahtamaan, mutta se piristyy saatuaan vettä

Jouluruusut ovat leinikkikasvien heimoon kuuluvia perennoja. Jouluruusut myydään astiataimina, jotka sijoitetaan mahdollisimman valoisaan ja viileään paikkaan.Kerrostalohuoneistossa jouluruusu sijoitetaan viileimpään mahdolliseen paikkaan,esim. lasitetulle parvekkeelle. Lämpötila ei kuitenkaan saa laskea pakkasen puolelle.Jouluruusujen multa pidetään tasaisen kosteana. Pintamulta saa kuivahtaa kevyesti
kastelujen välillä. Jouluruusua suositellaan kasteltavaksi aina alakautta eli vettä kaadetaan aluslautaselle ja annetaan imeytyä 10-15 minuutin ajan. Ylimääräinen vesi
kaadetaan pois. Jouluruusua voi suihkutella mahdollisuuksien mukaan.
Sisällä kasvavaa kasvia ei tarvitse lannoittaa.
Jouluksi kukitettavan jouluruusun lehdet kellastuvat helposti. Lehtien kellastuminen on normaali osa kasvin elinkiertoa eikä se tarkoita, että kasvi olisi kuolemassa. Joulun aikaan myynnissä olevat kasvit ovatkin usein lehdettömiä ja mullan pinnan voi koristella esim. sammalella. Kellastuneet lehdet voi poistaa leikkaamalla. Uudet lehdet kasvavat kukinnan jälkeen, viimeistään keväällä.
Kukinnan jälkeen jouluruusu siirretään viileään tilaan, esim. kellariin, ja istutetaan keväällä ulos varjoisaan ja syvämultaiseen, ravinteikkaaseen maahan. Ulkona
jouluruusu kukkii aikaisin keväällä ja joskus lämpiminä syksyinä uudestaan myöhään syksyllä. Jouluruusu viihtyy parhaiten kun se saa kasvaa rauhassa samalla kasvupaikalla. Kasvia voi suojata syksyllä havuilla, pakkaspeitteellä tai talvisuojaturpeella. Jos jouluruusun kasvatusta jatketaan ruukussa, astian tulisi olla mielellään melko suuri, n. 8-10 litran ruukku. Näin kasvia ei tarvitse vaihtaa uuteen ruukkuun, riittää kun pintaan lisätään uusi multakerros vuosittain. Ruukussa olevaa kasvia voidaan ”ulkoiluttaa” kesällä varjoisassa paikassa ja siirtää syksyllä kellariin, josta se otetaan sisälle, kun kukkavanat ovat kasvaneet n. 5-10 cm mittaisiksi. Tämä tapahtuu yleensä marras-joulukuun aikoihin. Kukintaa voidaan siirtää pitämällä kasvia viileässä ja kukintaa voi pitkittää pitämällä kasvia kukinnan aikana yöaikaan viileässä paikassa. Jouluruusu on myrkyllinen.

 

AMARYLLIS ELI RITARINKUKKA (Hippeastrum)

– amaryllis kukkii sipulista kasvatettuna kasvatusolosuhteista riippuen 3-5 viikossa
– amarylliksen kukkien avautumista voi nopeuttaa tai hidastaa siirtämällä kasvia tarpeen mukaan viileään tai lämpimään
– liiallinen kastelu venyttää kukkavartta
– amaryllis ei ole kertakäyttökasvi vaan sen voi kukittaa tulevina vuosina uudelleen

Ritarinkukat eli kotoisammin amaryllikset ovat narsissikasvien heimoon kuuluvia monivuotisia sipulikasveja. Näyttäväkukkaiset amaryllikset hyödetään usein kukkaan juuri joulun ajaksi. Harrastajapuutarhureille on myynnissä kymmeniä eri lajikkeita, joiden värit vaihtelevat täysin valkoisesta punaisen ja vaaleanpunaisen kirjaviin. Amarylliksiä voi ostaa joko sipuleina tai valmiiksi kasvatettuina ruukkukasveina.
Sipuleiden istutus:
Ennen istutusta amarylliksen sipulia pidetään n. 12 tuntia pystyasennossa astiassa, jossa on haaleaa vettä. Ainoastaan sipulin juuret ja alaosa saavat kastua. Amarylliksen voi istuttaa millaiseen ruukkuun tahansa, kunhan siinä on pohjassa reikä ylimääräisen veden poistumista varten. Hyvä ruukun koko on 1-2 senttiä suurempi kuin sipulin halkaisija. Istutusmullan tulisi olla hyvin vettä läpäisevää, esim. kaktusmultaa tai hiekalla kevennettyä kukkamultaa.
Sipulin pinnassa mahdollisesti esiintyvän homeen voi pestä pois haalealla vedellä.
Home on vaaratonta varastohometta eikä siitä ole haittaa kasville. Myöskään sipulin ulkokuoressa joskus esiintyvät pehmytkohdat eivät ole haitaksi kasvin kasvulle ja
korjaantuvat itsestään sipulin kasvun yhteydessä. Kyse on normaalista sipulin kasvutapahtumasta.
Amarylliksen sipulia istutettaessa ruukku täytetään siten, että sipulin kärki ja hartiat jätetään mullan pinnan yläpuolelle. Liian syvään istutettu sipuli saattaa mädäntyä.
Sipuli painetaan tiukasti multaan niin, ettei juurien väliin jää tyhjää tilaa. Istutuksen jälkeen multa kastellaan hyvin ja sipulia painetaan vielä tiiviisti multaan.
Jos sipulia ei istuteta heti, säilytetään sipulit istutushetkeen saakka kuivassa ja viileässä paikassa (esim. jääkaapissa).
Mikäli kukinta näyttää ajoittuvan väärin, voidaan nuppujen aukeamista nopeuttaa siirtämällä istutettu amaryllis vieläkin lämpöisempään paikkaan (max. +30 °C) tai
hidastaa viileässä (n. +8-10 °C). Tällaiset poikkeuskäsittelyt eivät saa kestää 4 viikkoa pidempiä aikoja. Kukinta alkaa normaalisti 3 - 5 viikon kuluttua istutuksesta.
Huom!
Joissakin lajikkeissa nupun suojalehti saattaa olla liian ahdas, jolloin kukka ei avaudu normaalisti. Tämä ilmenee nupun kehityksen pysähtymisenä. Tällöin suojalehteä voi avata varovasti käsin, jotta nuppu pääsee vaivatta avautumaan.
Kasvatus lasimaljassa:
Alussa mainitun liottamisen jälkeen sipulista poistetaan huonot/kuolleet juuret.
Varsinkin juuret kannattaa pestä huolellisesti, jotta maljakon vesi pysyy puhtaana.
Parin ensimmäisen päivän aikana vesi värjäytyy vielä, joten vesi kannattaa vaihtaa päivittäin. Lopulta lian irtoaminen lakkaa, vesi pysyy kirkkaana ja lopputulos on hieno.
Aseta sipuli lasiin niin, että vain juuret ulottuvat veteen. Sipuli ei saa seistä vedessä.
Lasiviljelyssä onnistuvat parhaiten lajikkeet, joilla on vahvat juuret.
Vinkki: voit täyttää lasimaljan esim. koristehiekalla, jolloin maljakko pysyy
tukevammin pystyssä ja on myös koristeellisen näköinen.

Jatkohoito:
Amaryllis ei ole kertakäyttökasvi. Kukinnan jälkeen kuihtuneet kukat ja kukkavanat poistetaan. Lehdet jätetään paikoilleen keräämään uutta energiaa sipuliin. Kasvia
tulee kastella ja lannoittaa säännöllisesti kukinnan jälkeen elokuulle saakka.
Lannoitukseen voidaan käyttää esim. huonekasveille tarkoitettua lannoitetta. Kesällä amaryllis ruukkuineen voidaan siirtää ulos ja säilyttää sitä puolivarjoisessa, sateelta suojatussa paikassa. Elo-syyskuussa lannoitus lopetetaan ja kastelua vähennetään, jolloin lehdet alkavat kellastua ja kuihtua itsestään. Lokakuun aikana kastelu lopetetaan kokonaan ja ruukku siirretään sisälle hyvissä ajoin ennen yöpakkasia. Kuihtuneet lehdet leikataan n. 1 – 2 cm:n päästä sipulista. Sipuli siirtyy näin lepotilaan ja valmistautuu seuraavaan kukintaan. Kukka-aiheet muodostuvat viileän (n.+10 °C) lepokauden aikana, jonka tulisi kestää vähintään kolme kuukautta. Jos lepoaika jää liian lyhyeksi voi seurauksena olla pelkkien lehtien kasvua. Lepokauden jälkeen sipulit siistitään kuivuneista lehdistä ja juurista ja istutetaan uudelleen edellä olevien ohjeiden mukaisesti.


TASETTI (Narcissus tazetta ’Paperwhite Ziva’)

– tasetti pitää siitä, että sen juurilla on jatkuvasti vettä
– kuivuminen lakastuttaa kukat nopeasti.
– viihtyy viileässä paikassa, jossa kukintakin kestää kauemmin
– varsien venyminen johtuu yleensä valon puutteesta
– tasettien kukkien voimakas tuoksu saattaa ärsyttää allergikkoja

Tasetti kuuluu sipulikasveihin ja sen alkuperä on Etelä-Euroopassa. Tasetit hyödetään perinteisesti kukkaan jouluksi.
Tasetti on helppo kasvattaa ja kukittaa normaalissa huoneenlämmössä. Sipulit istutetaan esim. kaktusmultaan tai turvepitoiseen kukkamultaan ja astiaksi varataan ruukku, jossa on reikä pohjassa. Sipulit istutetaan niin, että sipulin kärki jää mullan pinnan yläpuolelle. Istutus kastellaan ja asetetaan valoisaan paikkaan. Viileässä paikassa varsista kasvaa tanakampia. Tasetit viihtyvät viileässä, jossa niiden kukinta kestää pitkään. Liian lämmin huoneilma saattaa kuivattaa nuput niin etteivät ne aukea lainkaan. Tasetteja voi kasvattaa myös kivillä tai soralla täytetyssä matalassa astiassa. Sipulit asetetaan kivien sekaan niin, että vain 1/3 sipulista jää näkyviin. Sipulit voi asetella vieriviereen. Kastelusta huolehditaan siten, että ainoastaan sipulien juuret saavat koko ajan vettä. Koko astiaa ei siis täytetä vedellä, vaan ainoastaan astian pohjalla pidetään jatkuvasti vettä. Liiallinen märkyys tuhoaa sipulit. Vesitila ei myöskään saa kuivua, koska tämä aiheuttaa helposti kukkien kuivumisen ja tippumisen. Tasetteja ei tarvitse lannoittaa.
Tasetit kukkivat 2-3 viikon kuluessa istutuksesta. Sipuleita voi säilyttää istutukseen asti viileässä, pakkasettomassa paikassa, esimerkiksi kellarissa, jääkaapissa tai autotallissa.
Tasetit kasvavat n. 30-40 cm korkeiksi ja kukkivat valkoisin kukinnoin. Kukkien auettua kukintaa voi pidentää viemällä kukat yöksi viileään (+10 °C).
Tasetteja kasvatetaan yleensä kertakäyttöisinä. Halutessaan sipulit voi siirtää keväällä ulos kukkapenkkiin, mutta niiden uudelleenkukkiminen Suomen oloissa ei ole varmaa. Tasetin kukat tuoksuvat erittäin voimakkaasti, ja niiden tuoksu saattaakin
ärsyttää allergikkoja. Tasetit ovat syötyinä myrkylisiä.

 

KIELO (Convallaria majalis)

– jalokielot viihtyvät parhaiten tasaisessa kosteudessa ja viileässä ilmassa
– istuta kielot märkään multaan, hyvää multaa kieloille on esim. kaktusmulta
– istuta juurakot tilavaan ruukkuun, jossa on reikä pohjassa
– juurakot istutetaan syvälle multaan ja vain kasvupiste jätetään näkyviin
– kielo ei ole kertakäyttökasvi vaan sen voi istuttaa keväällä ulos puutarhaan

Kielo on monivuotinen perenna, ja Suomen kansalliskukka. Kielo on yksi vanhimmista
ja perinteisimmistä joulun ajan kasveista, jonka suosio perustuu ihanaan tuoksuun ja herkkiin, valkoisiin kukkiin.
Kielojen hyötö kukkaan aloitetaan juurakoilla. Juuria liotetaan lämpimässä vedessä noin 10 tuntia ennen istutusta. Liotusvesi ei saa kylmetä alle 10 asteen, joten astiaa voi säilyttää esim. patterin vieressä. Viilenneen veden voi vaihtaa muutaman kerran.
Kielot istutetaan märkään multaan. Sopivaa multaa on esim. kaktusmulta tai turvepitoinen kukkamulta. Ns. mustat mullat ovat kielon juurakoille liian tiiviitä. Juurakot istutetaan syvälle multaan, ja kielojen kasvupiste jätetään noin sentti mullan pinnan yläpuolelle. Ruukkuna käytetään riittävän tilavaa astiaa, jossa on reikä pohjassa. Kieloja kastellaan haalealla, huoneenlämpöisellä vedellä.
Versot aloittavat kasvun pimeässä ja juurakot siirretäänkin siksi istutuksen jälkeen lämpimään ja pimeään paikkaan. Jos tällaista paikkaa ei ole, voidaan istutus peittää esim. mustalla muovilla tai ämpärillä. Istutuksen jälkeen multa ei saa missään vaiheessa kuivua vaan multa pidetään tasaisen kosteana koko kasvukauden ajan.
Pimennysmuovi tai -ruukku poistetaan kun versot ovat kasvaneet noin 10 cm korkuisiksi ja kukkanuput ovat tulleet esiin. Tämän jälkeen istutus siirretään valoisaan ja viileään paikkaan. Lannoitusta voi antaa tässä vaiheessa, että lehdet saavat kauniin vihreän värin. Kielo kukkii noin kahden viikon kuluttua pimennyksen poistamisesta.
Kukinta-aikaa voidaan siirtää tai pidentää pitämällä kasvia viileässä paikassa. Kasvia voi lannoittaa tavallisella kukkalannoitteella kerran kuukaudessa. Jos taimia ei ole
mahdollista pitää viileässä kellarissa tms. paikassa ennen istutusta, voidaan juurakoita säilyttää jääkaapissa odottamassa sopivaa istutusajankohtaa.
Kukinnan jälkeen kielot siirretään viileään ja valoisaan paikkaan ja istutetaan keväällä ulos.
Kielo on monivuotinen perenna, joka viihtyy hyvin kivikkopuutarhassa, perenna ryhmissä ja varjoisilla paikoilla maanpeitekasvina. Kielo on virallinen
kansalliskukkamme. Kielo on myrkyllinen, joten kasvia tai sen marjoja ei saa syödä.

 

TULILATVA (Kalanchoë blossfeldiana)

– kastellaan ja sen jälkeen annetaan mullan kuivahtaa kunnolla
– sijoitetaan valoisaan tai puolivarjoon paikkaan, jossa kukinta kestää useita viikkoja
– uudelleenkukittamista ei kotikonstein yleensä kannata yrittää
– peruskasvi, joka viihtyy huolimattomankin hoitajan käsissä

Tulilatva on maksaruohojen sukuun kuuluva kasvi ja sen alkuperä on Itä-Afrikassa ja Madagaskarilla. Tulilatva on ns. lyhyenpäivänkasvi. Perinteisin väri tulilatvassa on
punainen, mutta nykyään on saatavilla myös valkoisia ja keltaisen eri sävyjä. Tulilatvojen pienet putkimaiset kukat ovat huiskilomaisissa tertuissa.
Maksaruohojen tapaan tulilatvat viihtyvät aurinkoisella kasvupaikalla. Kasvit pärjäävät yleensä hyvin normaalissa huoneenlämmössä. Koska tulilatva varastoi vettä meheviin lehtiinsä, kastellaan sitä varovasti. Kasvin juuret kärsivät mullan jatkuvasta märkyydestä, joten mullan annetaan kuivahtaa kasteluiden välillä. Tulilatvojen lannoitustarve on vähäinen eikä niitä yleensä lannoiteta kukinnan aikana lainkaan.
Tulilatvojen uudelleen kukittaminen kotioloissa on haasteellista pitkän yön vaatimuksen takia. Yleensä tulilatva ostetaankin kertakäyttökasviksi.

 

JOULUKAKTUS (Schlumbergera x buckleyi)

– joulukaktuksia kastellaan säännöllisesti, mutta varovasti
– kaktukset eivät pidä vedosta

Niin sanotut talvikaktukset eli syys-, marraskuun- ja joulukaktukset ovat lehtikaktuksia. Villien talvikaktusten koti on Brasiliassa ja niistä on tehty risteytyksiä
1800-luvulta saakka. Talvikaktukset ovat erittäin suosittuja huonekasveja. Perinteisen lohenpunaisen rinnalle on tullut myös oranssinpunaisia, valkoisia ja keltaisia lajikkeita.
Joulukaktukset eivät tarvitse runsasta valoa ja kaktukset voikin sijoittaa myös pohjois- tai itäikkunalle. Lehtikaktukset viihtyvät normaalissa huoneenlämmössä,
mutta ovat arkoja vedolle. Liika märkyys ei sovi kaktuskasveille, joten multa pidetään vain hieman kosteana. Lannoitusta annetaan muutaman kerran kuukaudessa.
Kukinnan jälkeen kaktukset tarvitsevat lepokauden, joka kestää 2-3 kuukautta. Lepokauden aikana kasveja kastellaan hyvin niukasti. Loppukesällä, kukkanuppujen kehittymisen aikaan, pidetään toinen muutaman kuukauden pituinen lepokausi. Syksyllä kasvi saa
olla ulkona mahdollisimman myöhään (ei kuitenkaan pakkasiin asti). Seuraavan parin kuukauden ajan sitä kastellaan niukasti ja näin se virittyy kukkaan helposti.

 

TULPPAANI (Tulipa)

– tulppaanit säilyy pisimpään viileässä, voi viedä yöksi vaikka kellariin
– kasvaa lämpimässä nopeasti pituutta
– saatavissa asetelmiin sopivan istutustulppaanin lisäksi myös leikkokukkana

Joulun aikaan tulppaaneita on saatavilla sekä leikkokukkina että sipulillisena joulutulppaanina.
Leikkotulppaanit ostetaan yleensä valmiina kimppuina. Niiden varresta leikataan pieni pala pois terävällä veitsellä ja kukat laitetaan maljakkoon viileään veteen. Vettä
laitetaan maljakkoon vain vähän, sillä sipulit imevät vettä koko varrellaan. Liiassa vedessä varret venyvät nopeasti pituutta. Leikkotulppaanit säilyvät parhaiten viileässä eli ne kannattaa siirtää ainakin yön ajaksi viileään paikkaan.
Joulutulppaanit istutetaan kuohkeaan, hiekkapitoiseen multaan ja kastellaan maltillisesti. Liian kuivassa mullassa kukat kuihtuvat eivätkä aukea lainkaan. Nämäkin
tulppaanit säilyvät pisimpään viileässä eli ne voi viedä yön ajaksi vaikka kellariin tai eteiseen.

 

ORKIDEAT

– orkideat ovat trooppisia kasveja ja viihtyvät parhaiten lämpimässä paikassa
– kastele mieluiten kerralla kunnolla ja anna sen jälkeen kasvualustan kuivahtaa
– lannoitukseen käytetään orkideoille tarkoitettua erikoislannoitetta

 

SEKA-ASETELMAT

Joulun aikaan on myynnissä erittäin paljon erilaisia seka-asetelmia, joissa on parhaimmillaan 4-5 eri kasvilajia. Eri kasvilajien kasvuvaatimusten huomioon-
ottaminen jo asetelmaa tehtäessä ja kasveja valittaessa helpottaa asetelman jatkohoitoa.
Seka-asetelmia hoidetaan eniten lämpöä vaativien kasvien mukaan ja kastellaan säännöllisesti. Kestävimmät kasvit voi joulun jälkeen siirtää omiin ruukkuihinsa ja hoitaa edellä annettujen ohjeiden mukaisesti.

 

Lähde: Kodin Kukat Oy / Joulukukkien kasvatus- ja hoito-ohjeet

  • facebook.com
  • vk.com
  • digg.com
  • delicious.com
 

Kommentit

Kirjoita laskutoimituksen summa lokeroon. Viestin lähetys ei onnistu ilman oikeaa vastausta.